Joko ottamalla oppia luonnosta muita sukeltavia olentoja tarkkaillen tai luottamalla omaan kekseliäisyyteensä ihminen alkoi jo hyvin varhain kehitellä menetelmiä oman vähäisen sukelluskykynsä avuksi. Käytännöllisimmältä ajatukselta tuntui viedä ilma mukana pinnalta. Mikäli assyrialaiseen korkokuvaan on uskomista, tätä ajatusta kokeiltiin jo noin vuonna 9000 eKr. On kuitenkin epävarmaa, käytettiinkö ilmapusseja todella sukeltamiseen vai pelkästään kellukkeina tai pelastusliiveinä. Ilma-pussin kelluvuuden vastapainoksi tarvittaisiin hyvin raskaita painoja, ennen kuin sukeltaja saadaan upoksiin.

Kuva, jonka arvellaan olevan peräisin vuodelta 375 jKr., esittää miestä, joka hengittää veden alla jonkinlaisesta täyteen puhalletusta pussista. Kyseessä saattaa olla härän rakko tai jokin muu kokoon puristuva vesitiivis pussi. Alaston sukeltaja harppoo tässä kuvassa merenpohjaa pussi kädessään. Siinä näkyy myös pohjassa kasvava lehtevä puu, jonka yläoksat rikkovat vedenpinnan levollisesti uiskentelevien joutsenten vieressä.

Nämä kaksi sukelluslaiteluonnosta julkaistiin Vegetiuksen De re militari -teoksen vuoden 1511 laitoksessa.

Tällaista pussia voitaisiin käyttää vain hyvin matalassa vedessä, jossa veden paine ei purista sitä kokoon yhtä paljon kuin ihmisen keuhkoja. Paineen fysikaalisten lakien keksimiseen oli kuitenkin pitkä taival pussimiehen ajoista. Koska sukelluslaitteiden suunnittelijat eivät itse useinkaan olleet sukeltajia, monet keksinnöt ja välineet olivat yhtä kummallisia kuin käyttökelvottomiakin.

Vaikka paineen lakeja ei vielä tunnettu, yritykset ja erehdykset osoittivat, ettei kimmoisan pussin käyttö ollut paras keino viedä ilmaa pinnan alle. Jos ihminen hengitti pussin kautta jonkin aikaa, hän saattoi äkkiä saada hiilidioksidimyrkytyksen ja menettää tajuntansa. Vanhat uskomukset elävät kuitenkin sinnikkäästi. Vielä 1600-luvun lopulla Giovanni Alfonso Borelli suunnitteli nahkapussin, jota sukeltaja kuljettaisi selässään. Sukeltajan kelluvuutta säädeltäisiin männän avulla. Laite ei toiminut, mutta ehkäpä se innoitti myöhempiä keksintöjä, jotka lopulta johtivat paineilmalaitteen rakentamiseen. Toinen Borellin keksintö oli itsenäisesti toimiva kierrätyslaite, joka puhdisti uloshengitetyn ilman viileällä vedellä.

Vuonna 1772 Sieur Freminet suunnitteli nahkaisen sukelluspuvun, joka muistutti Borellin sadan vuoden takaista luonnosta. Laitteessa, jota käytettiinkin heikoin tuloksin, oli kaksi kypärään kiinnitettyä putkea sekä jousimekanismi ja palkeet, joilla pumpattiin ilmaa säiliöstä. Joustavat säiliöt eivät antaneet ihmiselle mahdollisuutta hengittää veden alla, koska vielä ei ollut keksitty ilmanpuhdistuslaitetta eikä säiliöön saatu uutta happea.

	Toinen muunnelma Halleyn sukelluskellosta on kolmijalan varassa sukeltajien nostaessa laivahylyn lastia.