Etusivu
Kalastusta lintujen avulla
Simpukan aistit
Hajujen kieli
Aivan hermona
Hajun houkuttelemat
Sähköisiä viestejä
Elävät paristot
Lorenzinin pulloset
Sähkösuunnistaja
Taivaan tähystäjä
Äänet ja Paineaallot
Äänikutsuja
Tv äänentutkijana
Kahdenlaista ääntä
Kun näkö pettää
Herkkäruotoinen
Äänekkäät ravut
Menon yhteisyys
Pelottavat äänet

Maailmassa tunnetaan nykyään yli 20000 kalalajia. Näistä noin 4000 lajia elää tiettävästi parvina. Tällaisten lajien yksilöt liikkuvat säännöllisessä tai epäsäännöllisessä, tiiviissä tai väljähkössä muodostelmassa. Kaikki parven yksilöt toimivat samalla tavoin, eikä niillä näytä olevan erityistä johtajaa. Yrittäessämme ymmärtää kuinka kalat voivat uida lähekkäin toisiaan häiritsemättä, meidän täytyy muistaa, että vesi on lähes kokoon puristumatonta ja melko läpikuultavaa.

Meressä liikkuessaan kalat näyttävät käyttävän kahta keinoa parven järjestyksen säilyttämiseen. Ensimmäinen on näköyhteys. Jo vuosia on tiedetty, että näöllä on tärkeä osuus »samansuuntaisen suuntauksen pitkäaikaisessa säilyttämisessä». Parvikalat, joita on estetty näkemästä, ovat kuitenkin edelleen uineet parvena, tosin erilaisena muodostelmana. Sameassa vedessä uivilla parvikaloilla on enemmän apua kylkiviivastaan kuin näköaististaan.

Eräissä kokeissa kaloja estettiin vuorotellen käyttämästä kylkiviivaansa ja näköään, kun niiden täytyi ottaa suunta sakean parven toisten kalojen mukaan. Kun kalat saivat käyttää kylkiviivaansa, parvi pysyi hyvin koossa. Heikon näkyvyyden alueilla kalat kykenevät kylki-viivan avulla pysyttelemään lähekkäin, mutta silti sopivan matkan päässä toisistaan. Jos kalat uisivat liian lähellä toisiaan, uintiliikkeiden aiheuttama pyörteily häiritsisi viereistä kalaa. Lopulta parvi venyisi pitkäksi jonoksi, ja yksittäiset kalat joutuisivat yhä kauemmaksi toisistaan. Kirkkaassa vedessä parvi voi laajentua, ja näöllä on silloin suurempi merkitys parven koossapitäjänä.