Merten salaisuudet no:32. 1976 |
|||
|
|||
| Äänet ja paineaallot |   |
||
Ilmassa tai vedessä etenevä kiinteä kappale panee ympäröivät molekyylit liikkeeseen. Kappaleen edessä olevat molekyylit työntyvät tällöin lähekkäin eli tiivistyvät. Tällaista molekyylitiivistymää sanotaan paineaalloksi. Kappaleen takana olevat molekyylit puolestaan levittäytyvät liikkuvan kappaleen jälkeensä jättämään tyhjiöön. Joissakin olosuhteissa me voimme tuntea paineaallon ihollamme. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun seisomme tienvarressa ja ohi sujahtaa auto. Ajoneuvon edellä työntyvä ilma-aalto törmää tällöin ihoomme. Toisentyyppisiä paineaaltoja emme kykene tuntemaan ihollamme, vaan aistimme ne korvillamme ääninä, jotka nekin ovat siis yksi paineaaltojen muoto. |
|||
Jos kappale ei liiku jatkuvasti samaan suuntaan, vaan edestakaisin jonkin kiintopisteen ympärillä, se synnyttää paineaaltoja ensin toiselle, sitten toiselle puolelle. Jos kappale liikkuu edestakaisin yhä uudelleen, se synnyttää kummallekin puolelleen paineaaltosarjan, joka etääntyy kappaleesta. Kutakin täydellistä aaltoliikettä nimitetään värähdykseksi. Jos laskemme tietyn ajan kuluessa tapahtuvien värähdysten määrän, saamme selville liikkeen taajuuden. Äänen taajuutta mitattaessa aikayksikkönä käytetään sekuntia. Taajuuden yksikkö on hertsi (lyhennys Hz) eli yksi värähdys sekunnissa. Jos taajuus on 20—20000 hertsiä, ihminen kykenee kuulemaan äänen. Ääniä, joiden taajuus on näiden ääriarvojen välillä, nimitetään sonisiksi. Jos taajuus on alle 20 hertsiä, ääntä nimitetään infra- eli aliääneksi. Jos taajuus ylittää 20000 hertsiä, on kyseessä ultra- eli yliääni. |
|||
Valailla ja delfiineillä on hyvin kehittynyt kuulo, joka on erityisen herkkä yliäänille. Kuulo on todennäköisesti niiden tärkein aisti. Entisaikojen japanilaiset valaanpyytäjät käyttivät valaiden hyvää kuuloa valaita itseään vastaan. Takomalla veneittensä laitoja vasaralla he ajoivat valaita ja delfiinejä mataliin lahtiin, joista ne oli helppo pyydystää. |
|||
Sokkokala elää valottomissa maanalaisissa luolissa. Vuosituhansien kuluessa tämä kala on menettänyt näkönsä kokonaan. Niinpä muut aistit ovat käyneet sille sitäkin tärkeämmiksi. Omituista kyllä sokkokalalla ei ole kylkiviivaa, joka toimii useimmilla kaloilla paineaaltojen aistimiselimenä. Sen sijaan sokkokalan päässä on useita tuntonystyjä, jotka aistivat lähellä esiintyvän liikkeen synnyttämät värähtelyt. Ilmeisesti sokkokalan on vaikea havaita paikallaan pysyviä kohteita, sillä akvaariossa se törmäilee jatkuvasti esineisiin ja vesisäiliön seinämiin. |
|||
Useimmat kalat kuulevat parhaiten ääniä, joiden taajuus on 200—600 hertsiä. Jotkut kalalajit kuitenkin aistivat jopa alle kymmenen hertsin taajuisia ääniä, eräät lajit puolestaan kykenevät aistimaan 10000 hertsiä ylittävän äänen. On vaikea arvioida, kuuleeko kala paineaallot vai tunteeko se ne kylki viivallaan. Äänisykäykset ja liikeaallot näet ovat periaatteessa samaa ilmiötä. Kylkiviiva on erityisen herkkä vedenalaisen liikkeen aiheuttamille matalataajuisille värähdyksille. Se antaa kalalle eräänlaisen etäistuntoaistin ja välittää sille tietoa lähellä olevista eläimistä ja esineistä. Tästä on erityistä hyötyä silloin, kun kala ui pimeässä tai sameassa vedessä. |
|||
Paineaalloilla saattaa olla huomattava vaikutus myös kalojen sosiaaliseen käyttäytymiseen. Kutua edeltävän rituaalitaistelun aikana jotkut kalat viuhtovat vastustajaa pyrstöllään osoittaakseen ylivoimansa. Eräillä toisilla lajeilla pyrstön leyhyttely kuuluu koiraan ja naaraan kosiskelumenoihin. Pyrstön leyhytyksen synnyttämät värähtelyt todennäköisesti välittävät tarvittavia viestejä lajikumppanille. |
|||
© Jacques-Yves Cousteau 1976 Oy Concert Hall Society Ab Digitointi Jari Saarinen 2025 |
 |
