 |
 |
Hummerien kaksintaistelu. Tämän kamppailun häviäjä saattaa menettää saksensa lisäksi henkensä,
mikäli voittajalla on taipumuksia lajikumppaniensa syöntiin.
Hummerit käyttävät taisteluasema isoja saksiaan. Vastatusten joutunut hummeripari saattaa todella saada pahoja vammoja, päinvastoin kuin useimmat muut merieläimet keskinäisissä taisteluissaan. Kuvassa näkyvässä aluekamppailussa toinen hummeri on sananmukaisesti onnistunut riisumaan toisen aseista. Häviäjä saattaa saada surmansa. Se voi jopa päätyä vastustajansa suuhun. Se voi myös nilkuttaa
tiehensä ja uudentaa saksen menettämänsä tilalle. Saksen täydelliseen uudentumiseen tarvitaan kenties useita kuorenluonteja kahden vuoden aikana. Hummerien suojana toisia hummereita tai muita hyökkääjiä vastaan on kova kuori, ja tarpeen vaatiessa ne voivat paetessaan luopua saksistaan.
Hummerit ovat helpoimmin haavoittuvia heti kuorenluonnin jälkeen. Kuoren ollessa tuskin märkää paperia lujempi sekä koiraat että naaraat saartavat joutua omien lajikumppaniensa
ahdistelemiksi ja silpomiksi. Vanhan kuoren pudottamisen jälkeisinä ja uuden kuoren kovettumista edeltävinä päivinä hummerit pysyttelevät enimmäkseen piilossa. Tällöin ne tarvitsevat runsaasti kalsiumkarbonaattia, joka kovettaa niiden kuoren. Uusi kuori alkaa muodostua vanhan alle ja koostuu enimmäkseen pehmeästä valkuaispitoisista aineista. Vanhan kuoren pudottua uusi kuori alkaa paisua ja antaa eläimelle lisää kasvutilaa. Meriveden vaikutus valkuaisaineeseen ja kalsiumkarbonaatin saanti kovettavat vähitellen kuoren.
Hummerin kalkintarve on tällöin suuri, eikä ole harvinaista, että hummeri syö vanhan kuorensa heti sen pudottua. Tämä kalsiumkarbonaatintarve vaikeuttaa osaltaan hummerien viljelyä. Monia viljelykokeiluja on suoritettu, mutta täysissä säiliöissä eläimet ryhtyvät usein taistelemaan keskenään.
ccvcvcv
cvcvv
sfsfsf
dadasfs
aada
sdfgss
afhh
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen
