Korihaaveja ja punottuja avomertoja alettiin jo kauan sitten käyttää kalojen pyydystämiseen matalista vesistä. Nämä kaisloista, bambusta tai notkeista oksista solmitut pyydykset muistuttivat isoja kulhoja. Kalastajat laskivat kori-haavin veden pohjalle. Kun kala ui haavin ylitse, haavi kiskaistiin ylös. Avomerta oli samantapainen pyydys, mutta sen yläosassa oli pieni aukko.

Se oli tehokkain pyyntiväline silloin, kun monta miestä kalasti samaan aikaan liejuisissa rantavesissä. Kalastajat laskivat pyydykset pohjaan leveä suuosa alaspäin. Kaikki pohjassa lojuvat tai merran kohdalle

sattumalta uineet kalat jäivät vangiksi merran sisään. Kalastajat työnsivät kätensä pyydyksen aukkoon ja tunnustelivat, oliko pyydyksessä mitään. Kalastajat saattoivat käyttää myös kudottuja verkkoja, jotka levitettiin pohjaan. Kun kala ui verkon yli, verkko nykäistiin ylös, ja saalis jäi usein satimeen.

Alkukantaiset kalastajat eivät käyttäneet kekseliäisyyttään yksinomaan uusien, tehokkaampien pyyntikeinojen kehittelyyn.

Kun haavi tai verkko oli täynnä, he tarvitsivat säilytyspaikan saaliilleen. Tyynenmeren saarelaiset ratkaisivat pulman kaivamalla kuoppia rantaan. Kuopan valmistuttua kalastajat loiskuttivat siihen vettä. Tässä sumpussa kalat ja merikilpikonnat saatiin säilymään elävinä.

Alkuasukaskalastajia Turkana-järvellä. Työ käy joskus huvista tämän Itä-Afrikan kauneimpiin kuuluvan järven (entinen Rudolfin järvi) rannoilla. Miehet kokeilevat nokkeluuttaan ja punottujen pyydystensä tehoa vikkelään saaliiseensa.