Merten salaisuudet 1976 nro: 50  
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon  
Paineilman tulo

 

Wilian James keksi ensimmäisen omavaraisen sukelluspuvun (yllä vasemmalla) vuonna 1825. Sukeltaja sai ilmaa vyötäröään kiertävästä rautalieriöstä, ja kypärä oli kuparia tai nahkaa.

Louis ja Auguste Boutanin suunnittelemassa sukelluspuvussa (alla) oli käsikäyttöinen läppä, jolla voitiin säädellä ilmansaantia. Le Prieur liitti tämän yksityiskohdan vuonna 1933 suunnittelemaansa hengityslaitteeseen.

Jo silloin kun sukeltajat ja tiedemiehet vielä siirsivät ilmaa veden alle käsipumpuilla, W.H. James suunnitteli itsenäistä hengityslaitetta, joka ei olisi lainkaan yhteydessä pintaan. James luonnosteli paineilmavaraston, jota sukeltajan oli kuljetettava metallisäiliössä vyötäröllään. Ilma varasto oli pieni ja sukellusaika näin ollen rajoitettu. Jamesin suunnitelmassa oli se vika, että hänen ajattelunsa oli huomattavasti edellä tuon ajan teknologiaa. Rouquayrolin ja Denayrouzen säädin keksittiin vasta 40 vuotta myöhemmin. Ajatus paineilman sijoittamisesta terässäiliöihin toteutettiin teollisuudessakin vasta sata vuotta myöhemmin. Kuvitelma paineilmapullon käytöstä vedenalaisena hengityskaasuna ylitti kaikkien ymmärryksen.

Vasta vuonna 1933 Ranskan laivaston kapteeni Yves Le Prieur suunnitteli laitteiston, johon kuului rintapuolella kuljetettava paineilmasäiliö. Ilmaa virtasi säätimen ja hengitysputken läpi tasaisesti koko kasvot peittävään naamariin. Sukeltaja saattoi säädellä virtausta käsikäyttöisellä läpällä, mikä vähensi ilmanhukkaa. Jatkuva ilmavirtaus rajoitti sukelluksen kestoa, mutta Le Prieurin laitteen avulla miehet voivat pysytellä turvallisesti runsaan seitsemän metrin syvyydessä 20 minuuttia ja 12 metrin syvyydessä kymmenen minuuttia.

Kansilehti
Huolehtivainen isä
Ilmasta veteen
Paineen lait
Veden voima
Luonnolliset rajat
Hengitys veden alla
Putkella hengittäjät
Ilmapussit
Kello ilmapyydyksenä
Sukelluspuvun synty
Sukelluskypärät
Haave vapaudesta
Ilman annostelua
Hapen kierrättimet
Paineilman tulo
Takakansi

Kymmenen vuotta myöhemmin toinen ranskalainen, Georges Comheines, kokeili puoliautomaattista säädintä, joka oli yhdistetty paineilmasäiliöön. Se oli muunnelma ilmalla toimivasta laitteesta, jota palomiehet käyttivät myrkkykaasujen keskellä. Valitettavasti Comheines kuoli ensimmäisten sukellustensa aikana. Tuohon aikaan Emile Gagnan ja minä kehittelimme jo täysin automaattista paineilmalaitettamme, joka annosteli sukeltajalle ilmaa tarpeen mukaan täsmälleen oikean paineisena. Olimme vedenalaisen vapauden kynnyksellä.

Paineilmalaite pohjautuu avoimen hengityslaitteen periaatteeseen. Uloshengitetty ilma poistuu sitä käytettäessä veteen. Tämä on hapen tuhlausta, mutta happea tuhlaamalla päästään yksinkertaisuuteen ja turvallisuuteen. Suljetut hapenkierrättimet antavat sukeltajalle mahdollisuuden käyttää kaiken saatavissa olevan hapen. Olin aloittanut kokeiluni tällaisilla kierrätyslaitteilla, ja minä olin saanut kaksi vaikeaa happimyrkytystä vain 15 metrin syvyydessä. Avoin paineilmalaitteemme osoittautui myöhemmin kaikkien suosituimmaksi passiksi meren hiljaiseen elämään.

Dmantarpeen säädin (yllä) on osa paineilmalaitetta (oikealla). Sen ansiosta sukeltaja voi hengittää normaalisti sisään ja ulos.

 
©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen