Merten salaisuudet 1977 nro: 13  
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
 
Paras jää eloon

 

Valtameret peittävät maapallon pinnasta 70 prosenttia. Mannerten korkeimmat vuoret voitaisiin upottaa valtamerten syvimpiin hautoihin. Valtamerissä on lukuisia vaihtelevia elinympäristöjä, joissa kaikissa elämä on runsasta. Valtameressä elävät eläimet näyttävät kehittäneen loputtomalta vaikuttavan määrän erilaisia sopeutumia, joiden ansiosta ne voivat hyötyä niiden omalle elinympäristölle luonteenomaisista olosuhteista. Merirokot ja simpukat kiinnittyvät kovaan kallioon; jotkut kalat elävät myrkyllisten meduusojen pyyntilonkeroiden välissä; käärmetähdet syövät korallipolyyppeja; jättiläismäiset valaat käyttävät ravinnokseen pienen pieniä planktoneliöitä; sargassonkrotit ovat likipitäen näkymättömiä uidessaan ajelehtivien levien joukossa.

Kun jokin eläin elää tietyssä ympäristössä, niin se on lajinkehityksessä sopeutunut tähän elinympäristöönsä. Sopeutuminen eli adaptaatio perustuu sattumanvaraisiin mutaatioihin ja luonnonvalintaan. Valinta suosii sellaisia mutaatioita, joiden ansiosta eliö sopeutuu paremmin elämään elinympäristössään. Vaikka mutaatiot ovat sattumanvaraisia, niin valinnan vaikutuksesta niistä jäävät populaatioon vain ne, jotka sopeuttavat eliötä elinympäristöönsä. Adaptaatiot voivat olla fysiologisia (muutoksia elintoiminnoissa, eliössä tapahtuvissa aineenvaihduntareaktioissa) ja/tai morfologisia (muutoksia ruumiinmuodossa ja rakenteessa)

 
Morfologiset sopeutumat liittyvät usein petojen välttämiseen. Nopeat kalat, kuten tonnikala ja sinikala, käyttävät hyväkseen nopeuttaan ja välttävät täten syödyksi tulemisen. Suojaväri ja piikkien kehittyminen ovat passiivisia välttelytapoja. Pohjalla makaileva kampela muuttaa värinsä ja kuviointinsa alustaa vastaavaksi, ja sitä on tästä syystä lähes mahdoton havaita. Piikit taas tekevät esimerkiksi merisiilin ja simpun hankalasti siepattaviksi ja vaikeasutinieltäviksi. Passiivisen välttämisen vastakohtina jotkin suojautumiskeinot ovat hyvin aggressiivisia. Mahdollisten saalistajien karkottamiseksi käytetään monenlaisia aseita, myrkkyjä ja jopa sähköiskuja. Troopillisella välskärikalalla on pyrstönsä molemmilla puolin ihopoimun alla piilossa terävä, tikarimainen piikki. Uhattuna se työntää nämä piikkinsä ulos ja yrittää survaista niillä vastustajaansa. Piikki-rauskulla on terävä piikki siimamaisen pyrstönsä päällä. Jos sitä häiritään sen lepäillessä rauhallisesti hiekkapohjalla, niin pyrstö lennähtää automaattisesti ylöspäin, ja piikki uppoaa ahdistelijaan.

Monet maaeläimet käyttävät varsin tehokkaasti myrkkyjä, ja myrkkyjen käyttäjiä on meressäkin. Kauniilla karppilohilla, skorpionikalalla ja seeprakalalla on myrkkyrauhasia. Ne pystyvät ruiskuttamaan myrkkyä päällekäyvään saalistajaan piikkien kautta, jotka toimivat kuin injektioneulat. Vesieläimillä on lisäksi erikoinen puolustautumismenetelmä: jotkut niistä pystyvät aiheuttamaan sähköpurkauksia. Hämmästyttävin näistä eläimistä on Etelä-Amerikan vesissä asustava sähköankerias. Se pystyy tuottamaan 550 voltin ja 1000 watin vahvuisia sähköiskuja, jotka ovat riittävän voimakkaita tappamaan joitakin saalistajista ja täräyttävät kookkaimpiakin hyökkääjiä ikävästi.

Mutaatiot ovat sattumanvaraisia, ja eliöt eivät aina niiden avulla pysty sopeutumaan riittävän hyvin muuttuviin olosuhteisiin. Maapallon historian aikana lukemattomat eläimet ja kasvit eivät ole kyenneet enää vastaamaan muuttuvan elinympäristön asettamiin vaatimuksiin ja ovat kuolleet sukupuuttoon.

a

Siirtyvä silmä. Useimpien kampeloiden silmät ovat sopeutuneet pohjaelämään. Alempi niistä siirtyy vähitellen kalan toiselle puolelle parinsa viereen.

sdsdsdsds

sdsdsds

sdsdsds

sdsdsd

sdsds

Etukansi
Ruovikon saalistaja
Ruovikon saalistaja 2
Maa herää
Elämän nuoruus
Elämän nuoruus 2
Elämän arkistot
Kiveen kirjoitettu
Merieläimiä vuorilla
Evoluutioajatuksen kehitys
Lomarcin käsitys
Drawnin peipot
Mendel ja herneet
Mandel ja herneet 2
Elämän kaava
Mutaatiot
Paras jää eloon
Alituinen kilpailu
©2012 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen