Eteläisen Tyynenmeren jättiläissimpukkaa on nimitetty kauhutarinoissa »jättiläiskarhun käpäläksi». Simpukka voi kasvaa yli puolen tonnin painoiseksi. Se viettää elämäänsä makailemalla tyynessä, matalassa vedessä. Siksi kai olisi teoriassa mahdollista, että joku varomaton ihminen astuisi tällaisen simpukan sisälle tai, vieläpä typerämmin, työntäisi käsivartensa simpukan keskusonteloon.

Silloin - tämäkin on teoriaa - simpukka saattaisi sulkea kuorensa käsivarren ympärille, ja tunkeilija olisi pulassa.
Enpä kuitenkaan tiedä, onko tällaista koskaan tapahtunut. Jättiläissimpukka ei ole nopealiikkeinen. Kuorenpuoliskojen sulkeminen vie siltä melkoisen ajan. Jättiläissimpukan asuma-alueilla liikkuvat uimarit eivät myöskään kovin todennäköisesti törmäile koralliriutoilla miten sattuu.

Itse asiassa Jättiläissimpukka on tärkeä hyötyeläin Tyynenmeren saarelaisille. Ihmiset arvostavat sen kuorten sulkijalihasta suurena herkkuna ja valmistavat sen kuoresta monenlaisia tarve- esineitä. Liikkumattomuutensa vuoksi jättiläissimpukka on helppo saalis.

Katsokaapa tarkemmin elävän jättiläissimpukan vaippaa, tuota eläimen avoimen kuoren reunoilla näkyvää purppuraan vivahtavaa röyhelöä. Siinä näkyy kymmenittäin hohtavia pieniä pisteitä. Ne ovat pieniä linssejä, joiden läpi auringonsäteet tunkeutuvat simpukan kudoksiin ja tuovat valoa siellä eläville yksisoluisille leville. Valoa saadessaan levät kasvavat ja muodostavat yhteyttämisen avulla ravintoaineita. Isäntäeläimen valkoiset verisolut kuljettavat tämän ravinnon eläimen muihin kudoksiin.

Vaaraton jättiläissimpukka. On melko järjetöntä kuvitella, että jättiläissimpukat söisivät ihmisiä. Nämä simpukat ovat kyllä valtavan isoja, mutta ne sulkevat kuorensa niin hitaasti, että ne tuskin kykenevät pyydystämään mitään eläintä. Ravintonsa jättiläissimpukat saavat vaippansa sisällä kasvavien levien avulla.