Monet lauhkeiden vesien kalat kasvavat nopeammin kesällä, koska ravintoa on silloin saatavissa runsaammin kuin talvella. Kasvun merkit tallentuvat kalan koviin ruumiinosiin — suomuihin ja luihin, esimerkiksi sisäkorvan tasapainokiviin.
Suomukaloille kehittyvät suomut vasta kun kala on parin sentin mittainen. Aluksi suomuja kasvaa pyrstön tyveen.

Sitä mukaa kuin kala kasvaa isommaksi, suomujen peittämä alue laajenee eteenpäin osittain limittyvinä riveinä. Kalan suomujen määrä pysyy samana koko elinajan, sillä suomut kasvavat kalan mukana. Jokainen uusi kasvumuutos näkyy suomussa kerroksena eli kasvurenkaana. Talvella ilmestyvät kasvurenkaat ovat kapeat; kesällä, nopean kasvun kaudella, ilmestyneet renkaat ovat leveämmät. Eräät kalalajit siirtyvät jossakin elämänsä vaiheessa makeasta vedestä mereen. Uuden elinympäristön aiheuttama äkillinen kasvu kertoo meille tarkasti, minkä ikäinen kala oli vaihtaessaan asuinpaikkaa.

Hummerit saattavat käyttää ravinnokseen eläviä eläimiä, mutta varsinaisesti ne ovat raadonsyöjiä. Kasvaessaan isommaksi hummeri ei enää mahdu jäykän kuorensa sisälle. Niinpä se joutuu luopumaan kuorestaan muutaman kuukauden välein, aina kun eläimen pituus on lisääntynyt noin 15 prosenttia.

Hummerin täytyy kasvattaa uusi kuori, mihin tarvitaan entistä enemmän ravintoa. Hummerin kahdella isolla saksella on kummallakin oma tehtävänsä ravinnonotossa. Toinen saksi on painava ja sisälaidastaan isojen, tylppien hampaiden reunustama. Tällä saksella hummeri murskaa ravintoeläimensä. Pienemmässä saksessa on ohuet, terävät hampaat. Niiden avulla hummeri paloittelee saaliinsa.