Kylmässä vedessä elävät eläimet ovat yleensä isompia kuin lämpimissä vesissä asustavat lajikumppaninsa. Tiedemiehet ovat selittäneet ilmiötä muun muassa siten, että kylmän veden eläimet tarvitsevat enemmän aikaa tullakseen sukukypsiksi. Tällöin niille jää myös enemmän kasvuaikaa.

Esimerkiksi Atlantin rannikolla Cape Codissa kasvaneet osterit munivat vasta kahden vuoden ikäisinä. Meksikonlahden osterit puolestaan saattavat munia jo ensimmäisen kesänsä lopulla eli kolmen tai neljän kuukauden ikäisinä. Saarten rannikoilla esiintyvät kalat eivät aina kasva yhtä isoiksi kuin mantereen rannikolla elävät saman lajin yksilöt. Kookossaarten putkilimakalat jäävät pienemmiksi kuin Meksikon rannikolla esiintyvät.

Kaikki meren eläimet pikkuriikkisestä ameebasta isoimpaan valaaseen tarvitsevat ravintoa pysyäkseen elossa. Ravinnon laatu riippuu täysin eläimen ravinnonottokyvystä. Yksisoluinen ameeba syö itseään pienempiä kasveja ja eläimiä: bakteereja, hiivasieniä, leviä ja muita yksisoluisia eliöitä.

Vaikka ameeba kuuluu maailman alkeellisimpiin eläimiin, se osaa erottaa syömäkelpoisen ravinnon hiekkajyväsistä ja muista sulamattomista esineistä. Ameeba näet aistii kemiallisesti ne muutokset, joita ravinto aiheuttaa vedessä. Ameeba ottaa ravintonsa erilaisin tavoin. Jos saalis on pieni viherlevähiukkanen, muodoton ameeba laajenee, kietoutuu kokonaan hiukkasen ympärille ja sulattaa sen. Yrittäessään pyydystää itseään pienemmän alkueläimen ameeba ojentaa veteen pitkiä, kelluvia valejalkoja. Kun saalis on ansassa, ameeba vetää sen sisäänsä ja ympäröi sen ruokaontelollaan.